Jonnan novelli

♫ There’s a lightning in your eyes I can't deny
Then there’s me inside a sinking boat running out of time
Without you I'll never make it out alive
But I know yes I know we’ll be alright ♫

Lauloin samalla kun soitin meidän vanhaa pianoamme, joka on jo vuosisatojen ajan kulkenut suvussamme. Nyt se oli päätynyt meille ja jonain päivänä se menee eteenpäin. Silmäni seurasivat sormiani, jotka ikäänkuin tanssahtelivat pianoa soittaessani. 

 ♫ There’s a devil in your smile that’s chasing me
And every time I turn around it’s only gaining speed
There’s a moment when you finally realize
There’s no way you can change the rolling tide ♫

Kyseinen laulu, jota soitin pianolla, oli suosikkini. Soitin sitä aina kun olin surullinen. Joten nyt oli sopiva hetki sille, sillä olin tullut jokin aika sitten äitini hautajaisista. Äitini oli minulle hyvin tärkeä. Hän oli parin vuoden ajan sairastanut syöpää ja oli taistellut, mutta pari viikkoa sitten hän menehtyi. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Ikävöin äitiäni niin paljon, tahtoisin mennä hänen luokseen, ettei hän olisi yksin. Minulla ei ollut enää ketään, isäni jätti meidät minun ollessani pieni. 

 ♫ This time I'm ready to run
Escape from this city and follow the sun
Cuz I wanna be yours don't you wanna be mine
I don't wanna get lost in the dark of the night
This time I'm ready to run  ♫

Kuten laulussa lauletaan - minä olisin valmis karkaamaan kaupungista ja seuraamaan aurinkoa. Lopetin soittamisen ja laulamisen ja painoin kasvoni käsiini antaakseni itkun tulla kunnolla. Halusin todella mennä äitini luokse, niin olisi parempi. Nostin itkuiset kasvoni käsieni syleilystä ja nousin hitaasti ylös. Annoin käteni koskettaa pianoa ja lähdin kävelemään kohti eteistä. Laitoin hitaasti kenkäni jalkaani ja annoin sinisten, itkemisestä punaisten silmieni vaeltaa ympäri taloa, viimeisen kerran. Lähdin talosta enkä enää koskaan palannut sinne, vaan seurasin aurinkoa taivaalle. Pääsin vihdoin äitini luokse.

Vihdoin.